Mies siivosi korikärryä jossa hän säilyttää erinäistä roipetta, ja löysi sieltä paketin DAS-massaa. Ihan avaamattoman. Minun jäljiltäni, kuinkas muuten, mutta en käsitä miten se sinne kärryyn oli pönkinyt. Sopivaan aikaan kuitenkin löytyi, olen haikaillut tekeväni jutun tai pari massasta, mutta kärsivällisyys ei tahdo riittää noiden paistettavien kanssa, ja muita massoja ei ole löytynyt tästä huushollista. Paitsi nyt. Nukkemassoina paistettavat ovat kyllä ihan kivoja, ilmakovetteiset tahtovat kuivua käsiin.

Muutamia juttusia väänsin, mm. sovitusnuken vihreän talon ompeluhuoneeseen. Taisi kyllä tulla melkoinen daami, ihan varma en ole kaikista mittasuhteista mutta ei sillä niin väliä ole. Hauska nähdä miltä se näyttää kunhan kuivuu, maalaan sen ja teen sitten jalustan jos vielä jostain löydän jotain tarpeeksi painavaa jalustaksi.

On muuten eroja näissä ilmakovetteisissa. Olen kolmea sorttia testannut, ja DAS on ollut ylivoimaisesti paras työstettävyyden kannalta. Ei pidä luottaa halpaan kopioon, vaikka kaikkein halvimmasta sain suuremmitta ongelmitta työstettyä kaksi 1:18-nukkea, joten ei sekään ihan onnetonta ollut.

Nukeista vielä sen verran, että vihreän talon isäntä on saanut vihdoin ja viimein kropan. Onhan se raukka ojennellutkin pelkässä piippurassirungossa viime toukokuusta asti... Vielä kun saisi takin ja hiukset sille niin voisi ottaa kuvan tai pari. Kasvoja en ole vielä uskaltanut maalata kummallekaan. Kai se joskus on otettava kärpästä siivistä.