Jatketaan siis muulla höpinällä.
Tein tänään jotain mitä en koskaan ennen: keitin marmeladia. En ole ikinä aiemmin sitä tehnyt, meillä ei edes muinoin kotitaloustunneilla ollut säilöntää. Nyt piti keksiä jotain käyttöä anopin antamille karviaisille (hän itse ei pidä niistä ja tyrkytti ne minulle), ja koska epäilen ettei kukaan keitä minulle porkkanakarviaismarmeladia, joudun keittämään sitä itse.
Minulla on sellainen asenne, että kykenen tekemään mitä vain, joten ei muuta kuin marmeladiohjetta etsimään. Hah, helppoa kuin mikä, marjat ja porkkanat vain kattilaan, keitetään tarpeeksi, soseutetaan ja lisätään marmeladisokeri, sitten keitetään lisää ja purkitetaan. Nyt minulla on kolme keskikokoista purkkia porkkanakarviaismarmeladia talven varalle. Järjettömän hyvää paahdetun leivän päällä ja kääretortun välissä.
Kääretortusta tuli mieleen, että T yritti vihjailla jotain siihen suuntaan että leipomukset olisivat kivoja. Pitääköhän tässä sitaista essu eteen ja siirtyä vielä hihhuloimaan keittiöön. Ihannekakun voisi tehdä, mihinkähän muuhun tuolta löytyisi aineksia? Tulisi samalla inventoitua kaapin sisältökin.
P.S. Ei, en ole nainen joka kysyy "miten korkealle?" kun mies sanoo "hyppää"; jos käsketään leipomaan en tasan tarkkaan astukaan keittiöön, mutta jos nätisti pyydetään tai vihjaillaan niin iltapäivällä saattaa odottaa kakkukahvit. Ehkä.
Kommentit